Kello on yli yksi (vaikka tämä blogin kello sekoilee...) ja lentsikka irtoaa kentältä kohti Helsinkiä vajaan 12 tunnin kuluttua. Väsyttää ihan vietävästi, joten tässä viimeinen Samos-päivä pikakelauksella.
Ohjelmassa:
- Hurautus aamulla Samos Animal Caren tiloihin keskelle ei mitään, kaatopaikan viereen. Arvokasta työtä tekevät vapaaehtoisvoimin siellä. Nyt hommissa oli kaksikin suomalaista tyttöä. Hollantilaisen Joerin (joka itse tekee duunia 365 päivää vuodessa) perustama paikka siis huolehtii parhaansa mukaan Samoksen kulkukoirista ja -kissoista tai muuten vaan hylätyistä lemmikeistä ja pyrkii löytämään niille uuden kodin. Eniten koiria menee Saksaan, mutta jonkin verran Suomeenkin. Saksaan on perustettu kennel, joka huolehtii sitten eläinten sijoituksesta ko. maassa. Poikkeustapauksissa niitä annetaan yksityishenkilöillekin, mutta taustat ja kotiolot tsekataan tarkasti.
Työntekijät kertoivat tarinoita siitä, kuinka tarhan edestä löytyy lähes joka aamu aitaan kiinni sidottuna koira tai pari. Omistajat eivät kehtaa päivänvalossa koiriaan tarhaan tuoda, syystä tai toisesta. Joskus tosin on kuulemma sattunut niinkin, että joku on tullut ja ilmoittanut, että 12 vuotta perheessä ollut koira on alkanut nyt vähän kyllästyttää ja että voisiko sen vaihtaa johonkin muuhun. Pahin tarina kertoi (kuvien kera) koirasta, jolle omistaja oli pentuna laittanut kettinkikaulapannan ja hylännyt koiran sitten jonnekin. Koira oli tietysti ajan myötä siitä sitten kasvanut ja kettinki oli painunut kaulan sisään. Tämän koiran olivat myös vapaaehtoisesti Animal Caressa vierailevat eläinlääkärit saaneet pelastettua. Kaikilla haukuilla ei ole valitettavasti käynyt yhtä hyvä tuuri.
Me emme koiraa kotiin voineet tuoda, mutta muitakin tapoja on auttaa, antaa lahjoitus tms. Lue ehdottomasti lisää: http://www.animalcaresamos.com/. Mm. nämä kaverit etsivät uutta kotia:
Tämä ihana sekarotuinen luppakorva oli meidän suosikki. Parka oli todella ujo ja laiha, mutta ei kuulemma läheskään yhtä laiha kun tarhaan tullessa:
- Animal Care Centeristä kevyempiin tunnelmiin. Täydellisen rannan metsästys jatkui ja pitkän huonokuntoisen hiekkatien päästä löytyi Livadaki Beach. Kreikkalaiset ei muuten harrasta turhia opasteita, autolla liikkuminen on yhtä arpomista. No, perille löydettiin ja paikkahan oli melkein paratiisi: hienoa hiekkaa, ilmaiset aurinkotuolit, baari, musiikkia, "vesitennismailoja" (no mikskä niitä sanotaan muka?) ja kajakkeja. Kaikkia kokeiltiin. Kivaa oli. Vatsa paloi.
- Syömään mentiin suht aikaisin eli jo klo 19 jotta ehdittiin ajamaan Mytiliniin, jossa oli tosi kiva ulkoilmaelokuvateatteri. Leffahan oli suorastaan Oscarin arvoinen "Night at the Museum 2" :-D, pääosassa aina yhtä hyvä (ahem) Ben Stiller. No, aivot narikkaan ja tunnelmasta nauttimaan. Tarjolla oli leffan lisäksi ex-tempore -lämmittelyesitys, josta huolehti kolme kissanpentua, sekä donitseja on the house!
(Laura löysi kamerasta supermakron:)
Reissueerot, kuten Katja meidät eilen nimesi, kiittävät ja kumartavat. Toivottavasti edes joku on jaksanut näitä sepostuksia lukea. Ainakin jäävät muistoksi itselle. Until next time!
Toni & Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti