Ennen aamiaista Toni teki pienen kyläkierroksen, eli haki meille tuoretta lämmintä leipää paikallisesta leipomosta sekä moposkootterin paikallisesta moottoriajoneuvovuokraamosta. Myös huoneemme vessan käyttö isompiin asioihin oli tuossa vaiheessa kielletty – krhm, ei niin, että allekirjoittanut olisi edellisenä iltana onnistunut lähes tukkimaan sen. Paperiahan täällä ei viemäriverkoston kunnon vuoksi saa yleisestikään heittää pönttöön, mutta huoneemme vessa ei tykännyt mistään muustakaan kiinteämmästä. Eli aamuhakemisiin lisättiin vielä pullo vettä, jotta sen varjolla sai käyttää ravintolan vessaa… :-)
Aamutoimien jälkeen skootterin selkään. Lipsi on siis 700 asukkaan saari, joten 48 kirkon lisäksi muuta nähtävää ei juuri – rantoja lukuun ottamatta – ole. Kiersimmekin kaikki saaren ajokuntoiset tiet. Yritimme löytää mm. nudistien suosiman Monodendri-rannan (ei alastomana olon ilon vuoksi, vaan koska olisi kivaa, jos olisi ihan oma ranta!) mutta kun maisemat muuttuivat alla olevan kaltaisiksi, päätimme luopua ajatuksesta.
Myöhemmin lukiessamme tarkempia ohjeita ko. rannalle pääsyyn selvisi, että ilmeisesti olisi pitänyt marssia noiden vuohihakojen poikki tms. Oli sen verran kauhuelokuvamainen tunnelma tuossa vuohien vihaisen tuijotuksen alla, että ei sitten viittitty. Päädyimme lopulta palaamaan alkumatkasta näkemällemme Platys Gialos -rannalle, jossa molemmat vetäisi jonkunmoiset päikkärit, toiset vähän enemmän (Laura 2 h, Toni tunnin verran).
Aurinko on muuten täällä kyllä keskipäivällä niin sietämättömän kuuma, että auringossa olo on todella tukalaa. Onneksi saimme vallattua varjopaikan rannan pikkupuun alta.
Rantakeikan jälkeen huristeltiin takaisin Lipsin kylään. Matkalla näimme vuohien lisäksi mm. aaseja, lampaita, lehmiä ja hanhia (tai onko nuo hanhia?).
Saaren ainoa bensa-asema oli edelleen suljettu (kuten siis päivälläkin), joten emme voineet tankata menopeliämme. Mopoa palautettaessa vuokraajatäti olikin sitten lisännyt automaattisesti bensasta veloituksen laskuun – taitaa siis olla ihan yleistä, että tuo huoltsikka on kiinni ja varmaan kaikki vuokraamon skootterit tankataan sitten silloin kun se sitten satunnaisesti on auki.
Majapaikkamme emännän 12-vuotias poika, jonka nimeä ei tullut kysyttyä, oli jo saapuessamme kovasti (melko hyvällä englannillaan, ottaen huomioon, että kaveri oli 12 ja kreikkalainen!) selittänyt, että kylän koululla olisi tänä iltana näytelmä. Poika (ja 1,5-vuotias sisarenlapsensa, jota kaveri työnteli kärryissä) sattuikin meitä vastaan kun olimme lähdössä syömään ja lähti opastamaan meitä koululle. Päädyimme kylän yläkortteleihin koulun pihaan, jonne oli viritelty oikein hienot lavasteet amfiteatterimaisen katsomon eteen. Näytelmän piti siis ympäri kylää olevien julisteiden mukaan alkaa klo 21, mutta kun tulimme paikalle n. 20.55, paikalla ei meidän lisäksemme ollut kuin muutama hassu ihminen. Odotimme, kuuntelimme kajareista pauhaavaa kreikkalaista musiikkia, odotimme, odotimme, huomasimme, että katsomo alkoi täyttyä… ja sitten vähän jälkeen 21.30 alkoi itse näytelmä. Suurin osa porukasta siis tuli vasta juuri ennen puolta, eli ehkä tämä vähintään puolen tunnin myöhästyminen kaikissa asioissa on täällä vakio. Kattokaas ku mihis tässä nyt ois kiire!?
Itse näytelmä olikin sitten Serranon perhe kreikkalaisittain, eli ei mitään eroa. Lavalla oli vuorotellen eri-ikäisiä kreikkalaisia huutamassa toistensa suuhun ja ns. ”normaali puhekin” oli sellaista hirveellä tahdilla sanoja suusta ja mahdollisimman kovalla äänellä, toistensa päälle puhuen -meininkiä. Seurasimme tätä noin parinkymmenen minuutin ajan, jolloin totesimme, että koska emme kuitenkaan tajua hommasta mitään ja korvia alkoi se huuto särkeä, niin lähdetään syömään. Oli kuitenkin kiva käydä vilkaisemassa vähän kylän kulttuuripuolta! :-)
Ruokapaikkojen suhteen tuntuu, että joka toinen päivä osuu kohdalleen ja joka toinen ei. Nyt sattui täysin mitäänsanomaton Yiannis-niminen ravintola, jossa tilattiin alkuun mezelajitelma ja pääruoaksi fish souvlaki ja mixed grill. Mezejä oli viittä erilaista, mutta mikään ei oikein säväyttänyt, ja sekä kala että liha olivat kuivakoita ja serveerattiin ranskalaisten kanssa. Kun laskukin oli kolmisenkymppiä, niin kyllä harmitti! Samalla tai huomattavasti pienemmälläkin rahalla on tullut tällä reissulla syötyä ja juotua niin paljon paremmin. Lisäksi tämä oli ensimmäinen paikka, jossa ruuan jälkeen laskun kanssa ei tullut mitään extraa, vesimelonia, pienet drinksut tms. Kai se täytyy uskoa, että jos ekana iltana satut kivaan ja hyvään ruokapaikkaan, kuten me nyt Lipsillä, niin mitä sitä vaihtamaan.
Tässä muutama kuva vielä Lipsin skootterireissun varrelta.
Yksi monista sinikattoisista kirkoista:
Totuuden nimissä on tunnustettava, että tämä kuva on LÄHES lavastettu. Ajoin nimittäin ehkä 50 m Tonin istuessa kyydissä, kunnes homma kävi liian pelottavaksi kyytiläiselle ja vaihdoimme kuskia. Ei niin, että minä en olisi osannut ajaa, mutta minkäs teet kun toinen ei luota. Yhyy.
Lipsin rannikkoa:
Lipsin kylän leipomo, jossa oli aamiaistarpeita hakeneen Tonin mukaan "melko lämmin" sisällä:
Olen muuttumassa seepraksi:
Kas, Patmos lähestyy. Täytyy kai pistää kone pois ja lähteä kohta raahaamaan kamoja autokannelle. Olemme muuten tehneet sellaisen huomion, että vaikka mitään ei oo ostettu (siis mitään mukana kannettavaa), niin tavaran määrä tuntuu lisääntyneen. Ehkäpä pakkaustekniikka ei ole aamuisin laivalle kiirehtiessä ollut ihan yhtä tehokas kuin kotoa lähdettäessä oli. Marian, eli Patmoksen majapaikkamme emännän, pitäisi olla vastassa satamassa. Kamat huoneeseen ja kylille. Pitää koittaa löytää Patmokselta internet-kahvila, eiköhän noita ole. Palaamme siis!
Laura (& T)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti