tiistai 7. heinäkuuta 2009

Skootteripäivä

Ainokainen kokonainen päivä Leroksella. Nukuttiin melkein yhteentoista, jolloin ihana työpuhelu herätti meikäläisen. Argh!! No, olikin jo aika nousta. Samoksen hotellihuoneen panoraamanäkymät vaihtuivat täällä Leroksella vähän vaatimattomampiin: asutaan Vangelis Studioiden jossain mini-takahuoneessa, josta näkymä on vastapäiseen seinään - tai jos oikein kurkottaa, niin läheisellä vuorella olevalle linnalle. Vessa on mallia "käy suihkussa ja kastele koko kylppäri". Emme siis varsinaisesti halunneet jäädä viettämään huoneeseen aikaa vaan painelimme Pandelin rantaan etsimään skootteria. Sellainen löytyi ja 12 eurolla saimmekin allemme melkoisen menopelin!




Vaikka Leros on suuri saari verrattuna esim. Lipsiin, jonne huomenna suuntaamme, oli se skootterilla päivässä koluttu pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Minäkin uskaltauduin uimaan!



Ja Toni ujona poikana vaihtoi pikku-pikku bik... eikun uimashortsit söpössä delfiinikopissa:



Reissun ensimmäiset vuohetkin bongattiin, onneksi tien sivussa:


"Ajokortti ja rekisteriote."

Lounaspaikkamme Xerokamboksen rannalla:

Näkymä Pandeliin matkalta Pandelin linnaan ylös vuorelle. Ja linnahan oli tietysti kiinni. Täällä on siesta ihan milloin sattuu, joskus se voi kestää koko päivän:



Näkymä vuorelta Agia Marinaan, josta huominen Lipsin-lauttamme lähtee:

Nam-nam. Masa Mustekala kavereineen on päässyt vähän paistattelemaan päivää:

Kotiin palatessa vanha (tai siis hyvin nuori) kissakaverimme odotti meitä jälleen:


Nyt istutaan Sorocos-baarin terassilla Möykkäelin muistotilaisuutta samalla tsekkaillen. Syömään tarttis varmaan taas lähteä. Mietin eilen, miksei ihmisellä vois olla varamahaa: lomalla vois ahtaa itsensä ihan tukkoon kaikissa ihanissa ruokapaikoissa ja sitten olla kolme kuukautta kotona syömättä.

Palaamisiin toivottavasti Lipsiltä huomenna!

L (& T)

Ps. Salaisuudeksi jäi, miksi ympäri Lerosta ajellessa yhtäkkiä, keskellä ei mitään, iski nenään aina välillä ihan hillittömän vahva marijuanan haju. Siis tämä kävi todella monta kertaa ja todella eri puolilla saarta, ja yleensä ihan jossain keskellä peltoa. Sama tuoksahdus muuten leijuu majapaikkamme yhden kulmahuoneen kohdalla... Ei oo viittitty kysyä emännältä että mitäs kukkia te täällä pitkin saarta oikein kasvattelette... :-D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti